Kasvien yhteyttämisen kautta hiilidioksidia sitoutuu ilmakehästä kasvustoihin ja niiden kautta maaperään. Kun hiilidioksidia sitoutuu enemmän kuin sitä vapautuu, puhutaan niin sanotusta hiilinielusta. Jos taas esimerkiksi peltomaasta vapautuu enemmän hiilidioksidia kuin sitoutuu, toimii se päästölähteenä.  

Hiilivarastolla tarkoitetaan sitä, että sidottu hiilidioksidi pysyy varastoituneena esimerkiksi metsän puustossa tai maaperässä. Hiilivaraston pysyvyys vaihtelee. Esimerkiksi satoon sitoutunut hiili vapautuu takaisin kiertoon, kun se syödään, tai puutavaraan sitoutunut, kun se poltetaan. On lisäksi hyvä huomioida, että luonnollisissa systeemeissä tapahtuu aina myös hiilidioksidin vapautumista. Kuitenkin hiilitase eli hiilipäästöjen ja hiilen sitoutumisen kokonaisuus määrittää, toimiiko systeemi nieluna vai päästölähteenä. Esimerkiksi, kun metsää hakataan vähemmän kuin se kasvaa, metsien kokonaispuumäärä eli hiilivarasto kasvaa. Kun hiilivarasto kasvaa, toimivat metsät hiilinieluina.  

Päästöjen vähentämisen lisäksi hiilinieluilla on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Vaikka teknisiä hiilenpoistoratkaisuja on jo kehitetty, maa- ja metsätalouden roolit hiilinieluina säilyvät merkittävinä.

Minkä takia hiilensidontaa täytyisi lisätä maanomistajan näkökulmasta? 

Hiilensidontaa saadaan lisättyä erilaisilla käytännöillä, jotka parantavat kestävästi pellon tai metsän kasvukuntoa ja terveyttä lisäten hiiltä kasvustoihin ja maaperään. Tämä näkyy mm. parantuneen vesitalouden, ravinnetaseen, pieneliötoiminnan ja monimuotoisuuden muodossa. Suurempien satojen lisäksi parantunut maan kasvukunto auttaa ilmastonmuutoksen seurauksena muuttuvien olosuhteiden vastaanotossa - sekä sieto- että sopeutumiskyky lisääntyvät. Esimerkiksi monipuolinen kasvivalikoima varmistaa, että satoa saadaan aina joistain kasveista, vaikka kaikki eivät menestyisi esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden tai tauti- ja tuholaispaineiden vuoksi.

Hiilensidonnasta uusi myyntituote maa- ja metsätalouteen

Maa- ja metsätalous ovat ainoat toimialat, jotka voivat sitoa hiilidioksidia ilmakehästä luonnollisesti. Vapaaehtoinen hiilikauppa voi tulevaisuudessa tarjota viljelijälle lisätuloa. Hiilinielun todentaminen ja pysyvyyden arviointi vaativat kuitenkin vielä lisää tutkimusta, jotta myytävästä hiilivarastosta saadaan luotettava ja läpinäkyvä. Tämä on lisäksi varmistettava ulkopuolisen auditoijan toimesta.  

Mitä tällä hetkellä teemme hiilensidonnan lisäämiseksi edunvalvonnan näkökulmasta  

Hiiliviljelyn ja vapaaehtoisen hiilikaupan mekanismeja odotetaan EU-tason päätöksiä. Olemme mukana vaikuttamassa ja valvomassa suomalaisten maa- ja metsätaloustuottajien etuja. Lisäksi hiilensidontaan liittyy paljon myös kotimaassa tehtävää työtä. Tuomme useiden eri kanavien kautta tietoon uusimpia aiheeseen liittyviä kehityssuuntia, parhaimpia käytäntöjä, yleistä tietoa ja mahdollisuuden keskustella. Järjestämme esimerkiksi aiheeseen liittyviä koulutuksia.  

Julkaisemamme ohjelmat, kuten Maatalouden ilmastotiekartta (2020) ja Maaperäohjelma (2021), sisältävät paljon tietoa maatalouden hiilensidonnasta. 

Mitä toimenpiteitä voin viljelijänä tehdä hiilensidonnan lisäämiseksi? 

Ottamalla käyttöön tila- ja lohkokohtaisesti suunniteltuja menetelmiä, jotka tähtäävät maaperän ja kasvien hyvinvointiin, saadaan hiilensidontaa lisättyä. Hiilensidontaa tapahtuu sitä enemmän mitä enemmän kasvit yhteyttävät. Maaperään hiiltä lisäävät kasvin juuret ja peltoon jätettävät kasvintähteet. Itse satoon on myös sitoutunut hiiltä, mutta korjuun jälkeen se ei lisää maaperän hiilipitoisuutta. Kuitenkin mitä suurempi sato, sitä enemmän hiiltä sitoutuu kaikkiin kasvin osiin ja juuriston kautta maaperään. 

Esimerkkejä hiilensidontaa lisäävistä menetelmistä pellolla: 

• Kasvipeitteisyyden lisääminen 
• Syyskylvöiset kasvit 
• Monipuolinen viljelykierto 
• Kerääjäkasvit 
• Aluskasvit 
• Monipuolinen kasvivalikoima 
• Syväjuuriset kasvit 
• Typensitojakasvit 
• Seoskasvustot 
• Muokkauksen vähentäminen 
• Maanparannusaineiden lisääminen (mm. lanta, komposti, biohiili) 
• Suomalaisten metsien rooli hiilinieluna 

Metsät ovat Suomessa merkittävä hiilinielu, sillä metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään. 1970-luvulta metsien kokonaispuusto on lisääntynyt 1,5 miljardista 2,5 miljardiin kuutiometriin. Samalla vuosittainen metsien kasvu on kaksinkertaistunut yli 100 miljoonaan kuutioon. Kaksi kolmasosaa kasvusta selittyy metsänhoidolla. Kolmasosa lisäkasvusta tulee itse ilmastonmuutoksesta. 

Mitä toimenpiteitä voin metsänomistajana tehdä hiilensidonnan lisäämiseksi, ja miksi ne ovat kannattavia?  

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi metsänomistajille tärkeintä on pitää metsät hyvässä kasvussa. Oikea-aikaiset ja fiksusti kohdennetut metsänhoidon toimenpiteet ovat olennaista. Luonnon monimuotoisuus ja vesien hyvä tila otetaan kaikissa metsänhoidon toimissa samalla huomioon. 

Päätehakkuun jälkeen maa kannattaa muokata ja uudistaa nopeasti. Esimerkiksi mätästetyn kivennäismaalla kasvavan metsän hiilivarasto kasvaa suuremmaksi kuin muokkaamattomalla kohteella. Avohakkuualue on noin 20 vuoden ajan maaperän hiilipäästö, jonka jälkeen puuston nielu on maaperäpäästöä suurempi. Taimien istutuksen tai kylvön kanssa ei siis kannata viivytellä. 

Kun metsän uudistamiseen on investoinut, kannattaa rahoistaan pitää huolta. Taimikonhoidot kannattaa siis aina tehdä ajallaan. Viimeistään ensiharvennusvaiheessa ratkaistaan metsän tuleva kasvu – siis tuotto metsänomistajalle ja samalla hiilensidontakyky. Kaikki kasvatushakkuut kannattaa tehdä ajallaan. 

Harvennusten yhteydessä tehtävät lannoitukset ovat metsänhoidon investoinneista metsänomistajalle kaikkein kannattavimpia. Lannoitukset lisäävät kasvua jopa vuosikymmeniksi, ja parantavat myös metsän terveyttä. Kasvun noustessa myös sitoutuneen hiilen määrä luonnollisesti kasvaa. Lannoitukset ovat metsänomistajille todellisia win-win -valintoja. 

Kiertoaikaa pidentämällä puustoon sitoutunut hiili säilyy metsässä pidempään. Jos päätehakkuuta lykkää esimerkiksi 10 vuodella, kasvaa puuston kokonaismäärä edelleen. Haasteena ovat toistaiseksi puumarkkinat: metsänomistajalle ei makseta lisähintaa siitä, että hän hakkaa metsänsä taloudellisesti optimaalista myöhemmin. Erilaiset hiilikaupan mallit, joista voisi löytyä ratkaisu tähän, ovat kuitenkin pian todellisuutta. 

Ojitetut suometsät ovat ilmastohaaste Suomen metsätaloudessa 

Ojitetut suometsät ovat metsätalouden suurin ilmastohaaste. Ojitus laskee suon pohjaveden pintaa, ja kuivuvasta turpeesta tulee mikrobitoiminnan kiihtymisen myötä hiilipäästö. Puustoinen ojitettu suometsä on kuitenkin hiilinielu. Turvemetsissä kannattaa lisätä jatkuvaa metsänkasvatusta, jossa metsässä on aina vähintään 100–120 kuutiota puuta hehtaarilla. Avohakkuita ei siis tehdä. Jäävän puuston haihdutuskyky riittää pitämään pohjaveden pinnan puuston kasvulle riittävän alhaalla. Toisaalta pohjavesi on riittävän ylhäällä, ettei kuivuvasta turpeesta synny ilmastopäästöä. Suometsissä kannattaa myös lisätä tuhkalannoitusta. Hitaan liukenemisen myötä rakeistettu puutuhka lisää metsän kasvua jopa vuosikymmeniä, eikä siitä tutkitusti synny negatiivisia vesistöpäästöjä. Jatkuva kasvatus ja tuhkalannoitus vähentävät suometsän kunnostusojitustarvetta, ja siten sekä ilmasto- että vesistöpäästöjä. 

Metsäkato Suomessa 

Ilmastonmuutoksesta noin 10 prosenttia selittyy metsäkadolla, mutta kyseessä on globaali mittakaava. Suomessa noin 10 000 ha vuosittainen metsäkato johtuu valtaosin rakentamisesta ja peltojen raivaamisesta. Metsätalous ei aiheuta metsäkatoa Suomessa, vaan säilyttää metsät metsinä. Metsäpinta-alaa voidaan lisätä metsittämällä. Potentiaalisimmat metsityskohteet on selvitetty, ja niitä löytyy noin 100 000 ha. Valtaosa kohteista on käytöstä poistettuja peltoja, ja noin 10 % vanhoja turvetuotantoalueita. Suomen metsäkeskus myöntää metsitystukea kriteerit täyttäville kohteille. 

Esimerkkejä hiilensidontaa lisäävistä menetelmistä metsässä: 

• Oikea-aikaisuus ja tehokkuus luonnon monimuotoisuus ja vedet samalla huomioiden 
• “kuuma ketju” 
• Taimikonhoito 
• harvennukset 
• Lannoitus 
• Metsitys 
• Turvemaat 
• Kiertoajan pidennys 
• Hiilikauppa 

Mistä voisin oppia lisää aiheesta? 

• Maaperäohjelma 
• Ilmastotiekartta 

Heikki Aro

asiantuntija, maaperä ja ilmasto

maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU), maaperän terveyslaki, kiertotalous

+358 50 593 9393

aiheet: hiiliviljely, ilmasto ja energia