Vähemmän stressiä veden käytöstä 

Suomessa on runsaat vesivarat. Vettä sataa vuoden aikana enemmän kuin sitä haihtuu, ja uutta pohjavettä muodostuu koko ajan. Naudanlihantuotanto vaatii runsaasti vettä. Maailmalla luku on keskimäärin 15 400 litraa tuotettua nautakiloa kohden. Suomessa määrä on puolet tästä, noin 7 000 litraa.  

Monissa muissa naudanlihan tuottajamaissa kärsitään makean, juomakelpoisen veden puutteesta. Makean veden puute on iso globaali ongelma, sillä maatalous, viljely ja eläintuotanto kuluttavat peräti 70 prosenttia kaikesta ihmisen käyttöön ottamasta vedestä. Vettä paljon vaativa ruuantuotanto kannattaa keskittää sinne, missä on paljon vettä.  

Suomalaisen naudan vesijalanjälki on maailman mittakaavassa pieni ja kestävän kehityksen mukainen. Vaikka Suomessa puhdasta makeaa vettä riittää yllin kyllin, lähes puolet vedenkulutuksestamme syntyy ulkomailla tuontituotteiden muodossa. Vedenkäyttöä ajatellen Suomessa tuotetun naudanlihan valitseminen on askel oikeaan suuntaan. 

Laadun varmistus alkaa tilatasolla 

Elintarvikkeiden laadun varmistus ja jäljitettävyys alkavat jo tilatasolla. Jokainen suomalainen eläin on merkitty ja rekisteröity. Eläinten syntymät, myynnit ja siirrot toiseen paikkaan ovat tarkasti rekisteröityjä. 

Eläinten terveys, tilojen puhtaus ja suojautuminen erilaisilta taudeilta ovat Suomessa korkealla tasolla ja sen myötä antibioottien käyttö tuotantoeläimille on kansainvälisesti vertailtuna vähäistä.  

Hyvän terveystilanteen myötä myös eläinten kokonaisvaltainen hyvinvointi on korkeatasoista ja sitä myös valvotaan viranomaisten toimesta. Suomessa ei käytetä torjunta-aineita tai antibiootteja ennaltaehkäisevästi, ja varoaikoja sekä muita ohjeistuksia ja määräyksiä noudatetaan tarkkaan. 

Laadun perustana toimivat lait, jotka koskevat muun muassa eläinlääkkeiden käyttöä, eläinten olosuhteita ja hyvinvointia sekä rehujen ja tuotannon hygieniaa.  

Seurantajärjestelmä 

Lakitason vaatimusten lisäksi Suomessa on laajalti käytössä vapaaehtoinen sähköinen rekisteri, Naseva, nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä. Järjestelmä varmistaa, että siihen liittyneellä tilalla on eläinlääkärin kanssa solmittu terveydenhuoltosopimus. Sopimukseen kuuluvat säännölliset käynnit tilalla. Tila on velvollinen muun muassa järjestelmällisesti seuraamaan tuotosta ja eläinten terveyttä. Kaikki eläinten lääkintä- ja hoitotoimenpiteet voidaan myös kirjata Naseva-rekisteriin.  

 Suomen lakisääteinen kansallinen salmonellan valvontaohjelma varmistaa, että salmonellan esiintyvyyttä valvotaan alkutuotantotilalta lähtien (From Farm to Fork). Näin ollen kotimaista alkuperää oleva liha ei sisällä salmonellabakteereita, mikä onkin yksi merkittävä asia kansanterveyden kannalta.  

Maatilat ovat tärkeä osa suomalaisen maaseudun elinkeinoja ja ne ovat tärkeitä jäseniä paikallisissa yhteisöissään. Suomalainen maatalous perustuu perheiden omistamiin maatiloihin. Kaikki naudanliha tuotetaan perhetiloilla. Suomalaiset maatilat ovat tasapainoinen kokonaisuus lihantuotantoa ja kasvintuotantoa, sillä kaikki nautojen tarvitsema karkearehu tuotetaan nautatiloilla. Sen lisäksi tiloilla tuotetaan myös rehuviljaa.  

Suomalainen nautatilojen tuotanto on tasapainossa ympäristön kanssa. Viranomaiset valvovat, että tiloilla on riittävästi peltoa lannan levitystä varten. Lähes kaikilla tiloilla on lohkokohtainen kirjanpito, jossa tehdään muun muassa viljelysuunnitelma, määritellään käytettävät lannoitteet ja lannan levitys. 

Suurin osa Suomen pinta-alasta on metsää. Maatalousmaata on vain 7 prosenttia ja tilojen eläintiheys on matala. Siksi maatalouden aiheuttama ympäristöpaine Suomessa yksi maailman vähäisimmistä.  

Nautojen ruokinta 

Suomalaisessa naudanlihantuotannossa karkearehujen osuus ruokinnassa on 50-70 prosenttia. Naudat muuttavat ihmiselle kelpaamatonta heinää herkulliseksi ruuaksi, joka sisältää runsaasti muun muassa proteiinia, rautaa ja vitamiineja. Suomessa nurmia viljellään tehokkaasti, joten pellon tarve siihen on suhteellisen vähäinen. Tämä vähentää naudanlihan ilmastojälkeä.  

Nurmen lisäksi pihvieläimet syövät rehuviljaa, joka on usein laadultaan heikompaa kuin ihmisravinnoksi tarkoitettu vilja. Rehuviljastakin suurin osa tuotetaan naudanlihatiloilla.  

Suomalaisille naudoille ei syötetä soijaa. Nautojen valkuaisrehuna käytetään rypsiä tai rapsia ja usein myös elintarviketeollisuuden sivutuotteita, kuten mäskiä ja rankkia.  

Tutustu laajemmin suomalaiseen, vastuulliseen tapaan tuottaa ruokaa. 
 
Lisätietoa suomalaisen ruuantuotantotavan vahvuuksista kansainvälisessä vertailussa tästä. 

Website in English