Sikatilojen määrä vähenee ja ala kehittyy 

Suomessa oli vuonna 2025 noin 600 sikatilaa, joista noin 340 on päätoimisia sikatiloja. Suurin osa tiloista sijaitsee Lounais- ja Länsi-Suomessa. Noin puolella sikatiloista on emakoita. Näillä emakkotiloilla syntyy porsaita, joista osa jää emakkotilalle kasvamaan. Osa jatkaa vieroituksen jälkeen kasvuaan välikasvatustilalla, ja noin puolet porsaista siirtyy tiloille, jotka kasvattavat yksinomaan lihasikoja. 

Sikatilojen määrä on vähentynyt nopeasti EU-jäsenyyden aikana. Vuonna 1995 niitä oli vielä noin 6 200. Vaikka tiloja on vähemmän, sianlihaa tuotetaan silti suunnilleen yhtä paljon kuin EU:hun liityttäessä. Vuonna 2025 sianlihaa tuotettiin noin 163,8 miljoonaa kiloa, ja Suomessa sitä kulutettiin 157,6 miljoonaa kiloa. 

Suurin osa Suomessa tuotetuista porsaista on peräisin useamman tilallisen yhteisomistuksessa olevista sikaloista. Sikatilat ovat pääosin jo varsin suuria, ja niissä työskentelee usein myös palkattuja työntekijöitä.

Suurin osa sianlihasta syödään makkaroina, leikkeleinä ja jauhelihana usein erityisesti naudan jauhelihaan sekoitettuna. Kesällä sianliha on yksi grillikauden suosituimmista raaka-aineista. Suomalaisen joulupöydän ehdoton ykkönen on edelleen harmaasuolattu joulukinkku.

Miksi suomalainen sianliha on maailman parasta?

Suomalaisella sialla on saparo 

Suomi kuuluu niihin harvoihin EU-maihin, joissa sianlihan tuotannossa ei typistetä saparoja. Saparon typistäminen on kivulias toimenpide, joka voi aiheuttaa sialle kärsimystä myös myöhemmin. 

Saparo kertoo paljon sian hyvinvoinnista: stressaantunut sika saattaa purra toisen sian häntää. Siksi saparoita typistetään monissa maissa. Suomessa sen sijaan panostetaan eläinten hyvinvointiin, kasvatuksen olosuhteisiin ja virikkeisiin, joten häntiä ei tarvitse typistää, kun sioilla on riittävästi tekemistä ja hyvät olosuhteet. 

Suomalainen sika on terve, ja sen liha on salmonellavapaata 

Suomessa ei esiinny monia sellaisia vakavia sikojen eläintauteja, jotka ovat yleisiä monissa muissa maissa. Kansallisen salmonellavalvontaohjelman ja aktiivisen torjuntatyön ansiosta salmonella on erittäin harvinainen, ja mahdolliset tapaukset pystytään nopeasti rajaamaan ja hävittämään. 

Hyvän terveystilanteen ansiosta lääkkeiden käyttö on vähäistä. Suomalaisessa sikataloudessa antibiootteja käytetään vähän tai ei lainkaan, ja silloinkin kyse on aina yksilölääkinnästä eläinlääkärin määräyksestä. Harkitulla antibioottien käytöllä voidaan osaltaan hidastaa maailmalla yleistyvää antibioottiresistenssiä. Tämä onnistuu torjumalla eläintauteja tehokkaasti ja ennakoivasti. 

Suomalaiset siat voivat hyvin 

Suomalaiset siat voivat hyvin. Niillä on enemmän tilaa kuin lajitovereillaan monissa muissa maissa, ja yli puolet suomalaisista emakoista porsii vapaaporsituksessa häkkivapaasti. Suomessa sioista pidetään myös hyvää huolta. Tilallinen ja tilan työntekijät tarkkailevat eläimiä päivärutiinien ohella ja reagoivat pieniin poikkeamiin eläinten käyttäytymisessä. 

Tuotanto-olosuhteita ja sikojen terveyttä seurataan säännöllisillä eläinlääkärien terveydenhuoltokäynneillä sekä eläinsuojeluvalvonnassa. Päivittäisissä rutiineissa tarkkaillaan sikojen vointia ja varmistetaan eläinten hyvä kunto. 

Virikkeitä ja tilaa on saatavilla koko ajan 

Virikemateriaalit antavat sioille puuhasteltavaa, pitävät ne aktiivisina ja siten ylläpitävät sikojen hyvinvointia. Karsinoiden rakenne on suunniteltu niin, että niissä on mukava myös levätä. 

Kaksi kolmasosaa karsinasta on kiinteää lattiaa, jossa käytetään kuiviketta. Usein siat löytyvät lepäämästä rintarinnan syömisen, leikkimisen ja tonkimisen jälkeen. 

Siat syövät paikallista viljaa 

Monella sikatilalla rehuvilja tuotetaan omilla tai lähialueen pelloilla. Osa sioista syö rehuteollisuuden valmistamaa täysrehua, jonka koostumus on suunniteltu tarkasti vastaamaan sikojen ravitsemuksellisia tarpeita. 

Sikojen ruokinnassa hyödynnetään laajasti elintarviketeollisuuden sivutuotteita, kuten tärkkelysteollisuudesta syntyvää ohravalkuaista. Sikojen rehussa käytetään vain vähän soijaa lisävalkuaisen lähteenä. Viime vuosina soijan käyttö on vähentynyt merkittävästi, ja sitä käytetään noin 0–10 prosenttia. Osa sikatiloista ei käytä soijaa lainkaan. Soijaa korvataan yhä enenevässä määrin kotimaisella rehuherneellä, härkäpavulla ja ohravalkuaisella.

Ravinteiden kierto ja uusiutuva energia sikatiloilla

Sian lannassa on arvokkaita ravinteita: typpeä, fosforia ja kaliumia. Ne ovat keskeisiä viljelykasvien kasvulle, ja siksi sianlantaa levitetään erityisesti keväisin pelloille turvaamaan viljelykasvien ravinteiden saantia. 

Sikojen lantaa hyödynnetään myös biokaasun tuotannossa. Prosessissa syntyvää mädätettä voidaan käyttää peltoviljelyssä lannoitteena ja maanparannusaineena. Osa sikatiloista hyödyntää biokaasun itse tuottamalla sillä sähköä sikalan ja muiden tilan toimintojen tarpeisiin. 

Joillakin tiloilla sikalan katolle on asennettu aurinkopaneeleita sähköntuotantoa varten. Monipuolinen energiaomavaraisuus on tärkeä osa tilojen huoltovarmuutta. 

Afrikkalainen sikarutto ja tautiriskin ehkäisy

Afrikkalainen sikarutto (ASF) on helposti leviävä sikojen ja villisikojen verenvuotokuumetauti, joka ei tartu ihmiseen. Tautia ei ole koskaan todettu Suomessa, mutta lähialueilla, muun muassa Virossa, Puolassa ja muualla Itä-Euroopassa, sitä esiintyy paikoin runsaastikin. 

Matkailijoiden on tärkeää tiedostaa, että taudin leviäminen Suomeen aiheuttaisi merkittäviä tappioita niin sianlihantuotannolle kuin lihateollisuudellekin. Tauti ei tuhoudu tavanomaisessa ruoanlaitossa. 

Siksi on tärkeää muistaa, että matkoilta ei tulisi tuoda lihatuotteita Suomeen, vaan herkut on syytä nauttia siellä, mistä ne on ostettu.

Mari Lukkariniemi

asiantuntija, liha

lihavaliokunnan, sika-, siipikarjanliha- ja kananmunaverkoston sihteeri, maataloustuotemarkkinoiden edunvalvonta

+358 40 171 9070