Lihankulutus on maltillista

Suomalaisten lihankulutus on maltillista, kun sitä verrataan EU -maihin ja muihin saman elintason maihin maailmassa. Kuten Annukka Valkeapää kirjoitti HS vieraskynässään (20.3.) ravintotaseen mukainen lihankulutus oli viime vuonna 81 kg. Mutta toisin kuin hän väittää, emme syö tuota määrää, koska lihankulutus tilastoidaan ruhokiloina. Luiden osuus ruhosta on noin 20 % ja lihan valmistuksen ja kypsennyksen painohävikki 10-20 %. Lihan hävikki teollisuudessa, kaupassa, Horeca -sektorilla sekä kotitalouksissa on Luonnonvarakeskuksen FoodSpill tutkimuksen mukaan noin 15 % kokonaismäärästä. Todellinen syöty määrä on puolet ruhokiloista, eli 40 kg.

Ravitsemussuosituksissa määritellään punaisen lihan, eli sian-, naudan- ja lampaanlihan enimmäiskulutusmäärä viikossa, joka on 500 g. Näitä lihalajeja syömme noin 530 g viikossa, eli ylitämme suosituksen noin 5 %:lla.  Suositus ei siis sisällä siipikarjanlihaa, jonka osuus lihan kulutuksesta on kasvussa, toisaalta sianlihan kulutus on laskussa.

Nurmirehu on tehokas hiilensitoja

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten koko kulutuksen hiilijalanjälki on hieman yli 10 000 kg CO₂e asukasta kohden. Luken mukaan tästä broilerin osuus on 70 kg ja sianlihan noin 180 kg. On päivän selvä, että löytyy lukuisia tehokkaampia kohteita meille kaikille hiilijalanjäljen pienentämiseksi kuin sian- ja siipikarjanlihan kulutuksen vähetäminen. Puhumattakaan, että sille asetettaisiin vero ilmastosyistä. Naudanlihan hiilijalanjälki on jonkin verran suurempi (320 kg), mutta on huomattava, että yli 80 % suomalaisesta naudanlihasta tuotetaan maidontuotannon sivutuotteena. Siten tuotanto on ilmaston kannalta kestävämpää. Nautojen ja lampaiden tarvitsema nurmirehu on tehokas hiilensitoja maaperään. Lisäksi rehunurmet ja laitumet lisäävät luonnon monimuotoisuutta runsaslajisina ja monien eläinlajien suosimina alueina.

Suomalainen kotieläintuotanto on maailmanlaajuisesti tehokasta ja resursseja käytetään kestävästi. Suomessa merkittävä osa maataloudesta on kytköksissä kotieläintuotantoon rehujen tuottamisen kautta. Mutta se onkin koko homman ydin! Meidän pohjoisissa olosuhteissa kotieläintuotanto on ylivoimainen tapa tuottaa proteiinia.

Jukka Rantala

asiantuntija, ilmasto ja ympäristö

ilmastonmuutos ja tukivalmistelu

+358 20 413 2350

+358 40 715 8710