Satokausi 2021 oli erittäin haastava ja kokonaissato jää arvion mukaan EU-ajan toiseksi pienimmäksi. Samalla myös laatu on keskimääräistä heikompi. Tämä hankala vuosi alkoi jo keväästä lähtien ja uusintakylvöjä jouduttiin tekemään monella tilalla. Tämä on ajanut peltokasvisektorin pahaan rahoituskriisiin. Tuotantopanosten raju nousu esim. lannoitteiden hinnat ovat enemmän kuin kaksinkertaistuneet viime vuodesta ja nousu jatkuu. Viimeisen viikon aikana lannoitteiden hinnat ovat nousseet yli 20 prosenttia. Yksistään tämä tarkoittaa vuositasolla noin 90 milj. euron kustannusnousua. Muut tuotantopanokset ovat kehittyneet samaan suuntaan.

Raju kassavirran väheneminen huonon sadon vuoksi aiheuttaa todella suuria haasteita viljelijöille. Maksuvalmiuden näkökulmasta tilanne on erityisen hankala viljelijöille, jotka eivät vielä ole hankkineet tuotantopanoksia ensi kesälle. Vaikka viljan hinnat ovat 2000-luvun korkeimmalla tasolla, niin ennustetuilla keskimääräisillä kevätviljojen satotasoilla on jo vaikeuksia saada maksettua ensi kesän tuotantopanokset. Tilastollisesti tarkasteltuna ollaan tilanteessa, jossa viljan keskimääräisellä satotasolla ja tuottajahinnalla on vaikea kattaa tuotannon muuttuvia kustannuksia ensi vuonna. 
 

Erityinen huoli investoineiden tilojen selviytymisestä
 

Monilla tiloilla on vaikea selvitä velkojen maksuista, ja tulevaisuuden näkymät ovat synkenneet useiden kyselyjen perusteella.  Erityisenä huolena on, miten toimintaansa kehittäneet ja investoineet tilat selviävät tilanteen yli. Vientimarkkinoilla suurin haaste on sika-alalla, jossa globaalit hinnat ovat laskusuuntaiset ja EU-markkinoilla on sian ylitarjontaa. EU:n ylitarjonnan seurauksena alueen keskihinnat ovat olleet laskussa viikosta 24 lähtien. Rehumarkkinoilla Kiina ostaa ja aiheuttaa hintapainetta ylöspäin. Kun samanaikaisesti rehukasvien maailmanlaajuinen sato ei näytä olevan järin hyvä, on ennustettavissa, että rehujen kustannustaso ja saatavuushaasteet jatkuvat ainakin seuraavaan satokauteen. 

Maidontuotanto on Suomessa laskussa, -3,5 % viime vuoteen nähden. Taustalla on jo pidempään kotimaassa jatkunut nestemaitojen kulutuksen lasku, mikä on Luonnonvarakeskuksen mukaan vaikuttanut Suomen maitomarkkinoille jo lähes Venäjän vientikiellon aiheuttaman muutoksen verran. Kuluneen vuoden aikana kaikki merkittävät kustannuserät, kuten ostorehut, energia, lannoitteet, tarvikkeet (esim. paalimuovi), rakennusten korjaaminen ja rakentaminen, ovat nousseet. Lisäksi helteisen kesän vuoksi toinen säilörehusato oli olematon ja kuumuus vaikutti myös maidontuotantoon, mistä johtuen lypsylehmien keskituotos ja maidon valkuais- ja rasvapitoisuudet putosivat kesällä tavanomaisesta.

Ruokaperunan kokonaisala väheni edellisvuodesta 5 prosentilla. Kevään ja kesän voimakkaasti vaihtelevat sääolot sateineen, helteineen, kuivuuksineen ja halloineen leikkasivat osassa maata ja tiloja perunan satoja. Ruokaperuna-alan viljelysopimukset ovat tuottajien näkökulmasta yksipuolisia. Suuren kaupan keskusliikkeen viime talven kilpailutus asettaa lisäpainetta ruokaperunan tuottajahintaan. Luonnonvarakeskuksen tuottajahintatilaston mukaan elokuussa hinta oli 14 % alle edellisten viiden vuoden elokuun keskihinnan. Kun samaan aikaan tuotantokustannukset ovat nousseet rajusti tämän vuoden aikana, tulevat perunatilojen talous ja maksuvalmius olemaan erittäin tiukoilla alkaneella kaudella. 

Kesällä avomaan kasvikset kärsivät kuumasta ja kuivasta säätilasta ja sadot jäivät normaalia pienemmiksi. Suurin ongelma alalla on epäreilut kauppatavat. Ongelmana on erityisesti kilpailutusmalli, jossa tuotteiden hinnat ajanjaksolle 1.9.2021-31.7.2022 määritettiin jo tammikuussa 2021. Toimintamallin ongelmat näkyvät jo heti ensimmäisenä kautena, kun tuotantopanosten (mm. polttoaineet, sähkö, pakkaustarvikkeet, harsot, muovit jne...) hinnat ovat nousseet sopimuksen tekohetkestä, eikä tuottajahintaa saada muutettua.
 

Ratkaisuja löydyttävä elintarvikemarkkinoilta, mutta myös rahoitussektorilta ja valtiolta

Kaikilla tuotannonaloilla kannattavuusongelmat ja haasteet maksuvalmiuden osalta ovat vähintäänkin samansuuntaisia ja lisäksi on suuria tilakohtaisia eroja. Maatilojen talous ei enää kestä tilanteen heikkenemistä. MTK näkee, että keinot ulos ensi vuotta kohti pahenevasta maatalouden talouskriisistä on löydyttävä pääosin markkinoilta. Akuutin rahoituskriisin helpottaminen edellyttää myös nopeita toimia niin rahoitussektorilta kuin valtiolta. 

Akuutin kriisin helpottamiseksi tarvitaan lyhennysvapaita, lainojen uudelleenjärjestelyjä ja muita toimia pankkien kanssa. Valtion tulee myös taata maksuvalmiuslainat Maatilatalouden kehittämisrahaston kautta samaan tapaan kuin koronakriisin aikana. Lisäksi myös tukien maksatuksen nopeutusta selvitetään valtion kanssa ja täytyy myös varautua myöntämään suoria kriisitukia maatiloille, jos taloustilanne heikkenee edelleen.  

Ylivoimaisesti suurin ongelma on, että maataloustuotteiden tuottajahinnat eivät nouse päivittäistavarakaupan jäykkien ja joustamattomien sopimuskäytäntöjen vuoksi, vaikka tilojen kustannusten nousu niin edellyttäisi. Pahimmillaan tuottajahinnat eivät erittäin rajun ja nopean kustannusnousun takia kata tällä hetkellä edes muuttuvia kustannuksia. MTK esittääkin tämän ongelman ratkaisemiseksi, että elintarvikemarkkinalakia muutetaan neuvotteluvoiman tasaamiseksi niin, että päivittäistavarakaupan hinnoittelujakson enimmäisaika säädetään maataloustuotteilla kahdeksi kuukaudeksi. Kilpailuttaminen saisi tapahtua aikaisintaan kaksi kuukautta ennen hinnoittelujakson alkamista.  

Ruokaviennin kasvattaminen on myös äärimmäisen tärkeä markkinatulojen kasvattamiseksi ja tuottajien neuvotteluaseman parantamiseksi ruokaketjussa. Viennin kasvattaminen edellyttää lisäpanostusta asiakassuhteisiin ja markkinointiin sekä myyntiin liittyvien palvelujen tuottamista. Elintarvikeyritysten paikallista läsnäoloa kohdemarkkinoilla tulee lisätä ja ruokavientiä edistää mm. uusien vientipalveluiden avulla. Erityisen ongelmallista on se, etteivät suomalaiset elintarvikeyritykset kilpaile samalta viivalta muiden EU-maiden yritysten kanssa, kun julkisia vientipalveluja ei ole tarjolla kuten muissa maissa. Tähän liittyen MTK onkin jo yli vuosi sitten tehnyt ehdotuksen valtiolle vientipalveluverkoston perustamisesta. 

Lisäksi tulisi ohjata lisävaroja ruokajärjestelmän ja biotalouden eri tutkimus-, koulutus- ja kehitystarpeisiin Digitalisaation laajaa käyttöönottoa maatilamittakaavassa tulisi kehittää, jotta elintarviketuotanto ja kulutus saadaan paremmin vastaamaan toisiaan. Viljelijöiden jaksamisesta on myös huolehdittava mm. välitä viljelijästä -järjestelmän kautta.

MTK-keskusliitto ja jäsenliitot ovat kuluvan viikon aikana viestineet asiasta aktiivisesti medialle ja päättäjille ja hakeneet ratkaisuja tilanteen parantamiseksi. Voit lukea mediatiedotteen ja tausta-aineiston sekä katsoa järjestön keskiviikkoaamuna pitämän tiedotustilaisuuden nauhoitettuna täältä.