Tiedote

Tuottajajärjestöt kokosivat suomalaisen karjatalouden ympäristövaikutukset päätöksentekoa varten

10.12.2021

Ratkaisu 1: Nurmien biomassa hyödynnetään märehtijöiden ravinnoksi, sillä sitä ei pystytä suoraan hyödyntämään ihmisen ravinnoksi.

Karjatalouden keskeiseksi ongelmaksi nähdään usein se, että sen vaatima rehuala vie pellon käyttömahdollisuuksia ruokakasveilta. Jos pellolla kasvatettaisiin nautojen nurmirehun sijasta ihmisten ravintokasveja, samalta alalta saataisiin enemmän kaloreita ihmisille. Suomen kasvuolosuhteisiin sopivia proteiinikasveja ovat tällä hetkellä pääasiassa herne ja härkäpapu. Ja vaikka siirryttäisiin kuluttamaan näitä kasveja yhä enemmän lihan sijaan, kasvien viljelyllä on kuitenkin aina yksi rajoittava tekijä: kasvinvuorotus. Kasvinvuorotus tarkoittaa sitä, että samalla peltolohkolla ei voi viljellä jatkuvasti samaa kasvia, jotta kasvinterveys toimisi. Pellolla on välillä viljeltävä muita kasveja.

Nurmi hyvänä maanparannuskasvina on tässä tärkeä osa kokonaisuutta. Siksi yksi järkevän maankäytön ratkaisu löytyy karjataloudesta, joka hyödyntää nurmia rehuksi. Suomessa nurmi kasvaa hyvin ja varmasti, joten sitä on paljon hyödynnettävissä karjatalouden ravinnoksi. Lämpenevässä ilmastossa nurmet korvaavat roudan maan rakennetta vahvistavan vaikutuksen. Siksi karjataloutta kannattaa ylläpitää erityisesti eroosioalttiilla alueilla, jotta nurmiviljelyllä on markkinat ja mahdollisuus hyödyntää maan ravinnevaroja tehokkaasti. 

Nurmet ovat tärkeä osa ruokakasvien kasvattamista, sillä ne parantavat maan terveyttä ja multavuutta. Lisäksi nurmiviljely toimii hyvänä hiiliviljelymenetelmänä viedessään orgaanista aineista maan alle runsaissa juuristoissaan. Myös viljat, joita käytetään niin märehtijöille kuin yksimahaisille, ovat usein korjattu pelloilta, joissa ei kyseisenä vuonna olisi ollut mahdollista saada myllykelpoista viljaa tai kuivauskustannukset olisivat olleet kohtuuttomia.

Tuottajajärjestöjen maatalouden ilmastotiekartan mukaan herne- ja härkäpapualaa nostetaan 100 000 hehtaarilla vuoteen 2035 mennessä. Tämä johtaisi ensimmäisen ilmastoskenaarion päästövähennystavoitteen saavuttamiseen, eli 29 % päästövähenemään 2035 mennessä, yhdessä muiden ilmastotiekartan toimien kanssa.

Ratkaisu 2: Toimitaan esimerkkinä ja jatketaan kestävää karjataloutta. Suomalainen nurmipohjainen ja suureen peltoalaan perustuva maidon- ja lihantuotanto on ilmasto- ja vesistövaikutuksiltaan parasta maailmassa.

Karjatalous kuormittaa ilmastoa sellaisilla alueilla, joissa eläintiheys on suuri suhteessa käytettyyn pinta-alaan. Suomessa nautatiheys on pieni: yhtä nautaa kohden peltoalaa on käytettävissä yli 2 peltohehtaaria. Tämä on noin kaksinkertainen pinta-ala verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopan keskiarvoon.

Lisäksi veden saatavuus voi rajoittaa ruuantuotantoa merkittävästi, sillä suurin osa maailman vedestä käytetään kasteluun, ja myös märehtijöiden kasvattamiseen kuluu paljon vettä. Ainutlaatuisen pohjoisen sijaintimme vuoksi Suomen vahvuus kotieläintuotannossa on runsaat, puhtaat ja luonnollisesti uusiutuvat vesivarat ja vettä on runsaasti saatavilla myös karjatalouden käyttöön. Vain 3 % vuosittaisesta valumasta on käytössä.

Ratkaisu 3: Kehitämme toimintamalleja, jotka edesauttavat laiduntavien eläinten ja laidunnusta tarvitsevien alueiden kohtaamista. Meidän tulee lisätä hoidossa olevien perinneympäristöjen määrää ja kohdentaa perinnebiotooppien hoitoa alueellisen edustavuuden varmistamiseksi.

Maatalouden rakennemuutos on muuttanut pellonkäyttöä ja johtanut luonnonlaitumien vähenemiseen ja myös esimerkiksi maatalousympäristön linnuston muutoksiin. Kyse ei ole vain karjatalouden vähenemisestä vaan myös entistä suuremmista peltolohkoista, piennarten vähenemisestä, kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja ojituskäytännöistä.

Karjataloudella on korvaamattomia positiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja erityisesti perinnebiotooppeihin. Monivuotiset nurmet lisäävät lintulajien runsautta ja monimuotoisuutta ja monet lajit hyötyvät vaihtelevasta maisemasta.

Ratkaisu 4: Ylläpidetään kestävää karjataloutta suomalaisen luomutuotannon mahdollistajana ja tavanomaisen tuotannon kehittäjänä. Lantaa ja nurmia tarvitaan maaperän orgaanisen aineksen ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi.

Karjanlanta on avainasemassa maaperän toimintojen biologisten toimintojen aktivoinnissa, sillä nurmikierron ja lannankäytön ansioista maaperän elämää pystytään ylläpitämään. Karjanlannasta ravinteet ja orgaaninen aines kiertävät luonnollisesti parantaen maan kasvukuntoa. Aktiivinen mikrobitoiminta vapauttaa ravinteita uudelleen kasvien käytettäväksi ja työstää maan huokoston rakennusaineita ilmavuuden ja vedenpidätyskyvyn lisäämiseksi.

Ratkaisu 5: Hyödynnetään karjatalouden lantaa energiantuotantoon.

On tärkeää, että karjatalous mielletään biokiertotaloudeksi, jossa kansallinen biokaasuohjelma, energiayhteisöt ja uusiutuvan energian direktiivin toimeenpano mahdollistavat kehityksen. Tuottajajärjestöjen tavoitteena on, että maatiloille pyritään luomaan hyvät valmiudet biokaasun tuottamiseen, käyttöön työkoneissa sekä myymiseen liikennepolttoaineeksi. Tällöin myös lannan ravinteiden käyttöä ja mädätteen orgaanisen aineksen hyötyjä voidaan edelleen tehostaa.

MTK ja SLC järjestivät webinaarin, jossa tuodaan karjatalouden ympäristövaikutuksia esiin erityisesti kotimaisen tuotannon näkökulmasta. Webinaarista julkaistaan tallenne.

Lisätietoja

Liisa Pietola, ympäristöjohtaja, MTK, 050 4384014
Saara Patama, asiantuntija, MTK, 044 0539 285
Jonas Laxåback, toiminnanjohtaja, SLC, 040