Broilerintuotanto kasvaa vakaasti ja ketju toimii kellontarkasti 

Suomessa on noin 200 tilaa, jotka kuuluvat broilerin tuotantoketjuun. Näistä valtaosa on perhetiloja. Broilereiden teuraskasvatus on painottunut Lounais- ja Länsi-Suomeen. Näistä tiloista noin 175 on teurasbroileritiloja. Muut ketjun tilat ovat joko emobroileritiloja tai nuorikkokasvattamoja. 

Vuonna 2025 Suomessa tuotettiin broilerinlihaa 147,4 miljoonaa kiloa ja kulutettiin 164,2 miljoonaa kiloa. Suomalaisten broilerin kulutus on kasvanut tasaisesti jo pitkään: vuonna 1995 kulutus oli 7,5 kiloa henkilöä kohden, kun nykyisin kulutus on noin 29 kiloa henkilöä kohden.

Suomeen tuodaan myös ulkomaista broilerinlihaa, mutta valistunut kuluttaja kysyy alkuperää etenkin ravintolassa

Suomeen tuodaan broilerinlihaa ulkomailta kasvavaa kulutuskysyntää kattamaan, mutta valistunut kuluttaja kysyy etenkin ravintolassa aina, mikä on broilerin alkuperä. Ravintolat ja muut ruoan tarjoilupaikat ovat velvollisia kertomaan asiakkaille, mistä maasta tarjoiltava liha on peräisin. Tieto on annettava kirjallisesti, ja sen tulee olla saatavilla ennen kuin asiakas tekee ostopäätöksen – pelkkä vastaus asiakkaan suulliseen kysymykseen ei riitä. 

Suomalainen broileri on antibiootitonta ja salmonellatonta 

Yhtään suomalaista broileriparvea ei ole lääkitty antibiooteilla vuoden 2009 jälkeen. Tämä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuista. Suomalaista broileria ei lääkitä antibiooteilla rutiininomaisesti eikä ennaltaehkäisevästi. 

Antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen yleistyminen on maailmanlaajuinen ilmiö ja merkittävä uhka, joka heikentää lääkkeiden tehoa sekä ihmisillä että eläimillä. Suomalainen tuotantotapa hidastaa osaltaan mikrobien antibioottiresistenssin kehittymistä. 

Suomalaisilla broileritiloilla salmonellaa esiintyy vain poikkeustapauksissa. Tehokas valvonta, korkea hygieniataso ja systemaattiset bioturvallisuutta parantavat toimenpiteet, kuten kaksinkertainen tautisulku tilalla sekä salmonellavapaat rehut, ovat estäneet näidenkin harvojen tapausten siirtymisen kuluttajatuotteisiin. 

Suomessa noudatetaan salmonellan nollatoleranssia broilerin lisäksi myös kananmunien, sianlihan ja naudanlihan tuotantoketjuissa. Jos salmonellaa kuitenkin löytyy, valvontaeläinlääkärit huolehtivat yhdessä tilallisen kanssa siitä, että tauti hävitetään tilalta eikä salmonella pääse saastuttamaan elintarvikkeita. 

Bioturvasta huolehditaan - lähes minuutin tarkkaa tuotantoa  

Kaikki suomalaiset broilerit kasvatetaan vapaana lattiakasvatuksessa. Aamulla kuoriutuneet untuvikot tuodaan autokyydillä hautomosta. Broilerin kasvatusaika on 5–6 viikkoa, jonka aikana se kasvaa noin 2,5-kiloiseksi. 

Broilerikasvattamon olosuhteet määritellään tarkasti broilereille sopiviksi, ja niitä säädetään automaattisesti kasvatuksen edetessä. Broilerit saavat syödä ja juoda vapaasti. 

Broilerit kasvavat turve- tai kutteripehkulla, joka on turvallinen ja miellyttävä alusta. Siinä linnut voivat kuopsutella ja kylpeä, ja alusta auttaa pitämään lintujen jalat terveinä. 

Suomalaisen broilerintuotannon tärkeimpiä tunnuspiirteitä on, että kaikki uudet untuvikot tulevat tilalle samanaikaisesti ja linnut myös lähetetään teurastamolle yhtä aikaa. Tuotannossa noudatetaan niin sanottua all in – all out -periaatetta, eli broileriparvia ei harvenneta. 

Tämä vähentää kasvattamoiden tautipainetta ja myös kasvatuksen aikaista stressiä, koska kanalassa ei käydä keräämässä lintuja teuraaksi kesken kasvatuksen. 

Broileri on kestävä valinta 

Broileri on tehokas rehun hyväksikäyttäjä. Yhden lihakilon tuottamiseen käytetään hieman yli kaksi kiloa rehua. Noin kolme neljäsosaa rehusta on kotimaista viljaa: vehnää ja kauraa. 

Siipikarjan rehuissa käytetään soijaa entistä vähemmän. Siipikarjan rehuihin on ollut haastavaa löytää muita valkuaislähteitä, mutta tutkimus- ja kehitystyön tuloksena soijan osuus on laskenut 20 prosentista 10–16 prosenttiin. Soijaa korvataan yhä enenevässä määrin kotimaisella rehuherneellä ja härkäpavulla sekä rypsirouheella. 

Broilerilla on myös pienin hiilijalanjälki eri kotieläintuotteista. Lihan lisäksi broilerintuotannossa syntyy lantaa, jonka ravinteet hyödynnetään lähialueen peltojen lannoituksessa. Kotitarveviljelyssä suosittu kanankakka on tyypillisesti broileritilalta saatua pelletöityä kuivikelantaa. 

Broilerinlihan suosio perustuu helppouteen ja terveellisyyteen 

Broileri on herkullista ja terveellistä ruokaa. Se on lihana vähärasvaista ja erinomainen proteiinin lähde. 

100 gramman annos sisältää lähes 30 grammaa proteiinia ja vain 2,5 grammaa rasvaa. Myös broilerin rasvahappokoostumus on hyvä, sillä broilerin rasvasta kaksi kolmasosaa on terveydelle edullista pehmeää rasvaa. 

Broilerinlihan tuotekehityksessä on panostettu sen helppouteen ruoanlaitossa, ja yhdistettynä hyvään ravitsemukselliseen laatuun sen suosio kasvaa edelleen. 

Kalkkunan tuotanto on muutaman kymmenen erikoistuneen tilan toimintaa 

Kalkkunanlihaa tuotettiin Suomessa vuonna 2025 noin 8 miljoonaa kiloa. Kalkkunanlihan tuotanto on ollut viime vuosina hienoisessa laskusuunnassa, ja kulutus on edelleen kotimaista tuotantoa suurempaa. 

Viime vuonna suomalaiset söivät kalkkunaa noin 10 miljoonaa kiloa. Valtaosa kalkkunan lihasta syödään leikkeleinä, mutta kokonainen palvattu kalkkuna on yhä useammin myös osa suomalaista jouluateriaa. 

Kalkkunaa tuotetaan noin 40 tilalla. Kanat ja kukot kasvatetaan vapaana lattiakasvatuksessa kutteri- tai turvepehkun päällä. Kasvatusaika kanoilla on noin 14 viikkoa ja kukoilla noin 18 viikkoa. 

Kanat ja kukot kasvatetaan erillään, koska ne kasvavat eri tahtiin ja tarvitsevat muun muassa eri korkeudella olevat juoma- ja rehukupit. Kanat teurastetaan noin 9-kiloisina ja kukot noin 17-kiloisina. 

Toisin kuin maailmalla tyypillisesti, suomalaisten kalkkunoiden nokkia ei typistetä. Kalkkunat ovat uteliaita lintuja ja tutkivat kiinnostuneina elinympäristöään. Ne innostuvat myös siitä, kun halliin tuodaan kasvatuksen aikana lisäkuiviketta tarpeen mukaan. 

Veikeä kalkkuna tutustuu uusiin asioihin mielellään 

Kalkkunat ovat aktiivisia lintuja. Toisin kuin broilerit, jotka usein juoksevat karkuun, kalkkunat tulevat innostuneina tutkimaan uutta tilavierailijaa ja tekevät mielellään lähempää tuttavuutta. 

Kalkkunat tutkivat ympäristöään nokallaan, ja ne tarvitsevatkin virikkeitä, kuten orsia ja leluja, tyydyttääkseen uteliaisuuttaan. Kalkkunat kommunikoivat kalkattamalla, ja se onkin näiden lintujen tunnetuin ominaisuus. 

Moni tietää, miltä kalkkuna kuulostaa, mutta harva tietää, että valtaosa lihakalkkunoista on valkoisia lintuja – toisin kuin sarjakuvien villikalkkunat. 

Kalkkunoita teurastetaan Suomessa vain yhdessä teurastamossa, Länsi-Kalkkunan teurastamossa. Voit tutustua kalkkunoiden tuotantoon tarkemmin täällä  

Mari Lukkariniemi

asiantuntija, liha

lihavaliokunnan, sika-, siipikarjanliha- ja kananmunaverkoston sihteeri, maataloustuotemarkkinoiden edunvalvonta

+358 40 171 9070