Pioneerilajien juhlaa

Avohakkuun jälkeen maaperän rikkoutumisen vuoksi monet siemenistä leviävät ns. pioneerilajit valtaavat nopeasti alan varsinkin rehevillä kasvupaikoilla. Monet näistä avoimilla paikoilla viihtyvistä kasveista tarjoavat ruokaa niin pölyttäjille kuin ihmisillekin.

Paahteinen hakkuuaukea, varsinkin kun sinne on jätetty myös järeää lahopuuta, tarjoaa hyvän elinympäristön useille uhanalaisille lajeille. Maanmuokkaus tuo paljaan mineraalimaan esiin, mikä luo hyvän itämisympäristön monille siemenistä lisääntyville kasveille, kuten maitohorsmalle ja nokkoselle. Kun maa muokataan, myös maaperän siemenvarastossa pitkään siemenenä odottanut vadelma pääsee itämään.

Siellä missä viihtyy heinä- ja ruohokasvillisuus, viihtyvät myös pölyttäjähyönteiset. Metsäkasvillisuuden varhaisvaiheessa pölyttäjien määrä on merkittävä. Maitohorsma ja vadelma keräävät kukkiessaan erittäin runsaasti mehiläisiä ja muita pörriäisiä.

Maitohorsma leviää tehokkaasti ja kukkii runsaasti

Maitohorsma itää parhaiten avoimella ja typpipitoisella maalla, jota kulo- ja hakkuualueilla, pakettipelloilla ja tienvarsilla riittää. Se on tyypillinen pioneerikasvi, sukkession eli kasvillisuuden kehityksen alkuvaiheen laji. Maitohorsma kukkii usein hyvin runsaasti. Varmistaakseen ristipölytyksen maitohorsma avaa kerrallaan vain pienen osan kukistaan, tyvestä latvaan päin. Sen tavallisimpia pölyttäjiä ovat mehiläiset, kimalaiset ja perhoset.

Vadelma on mehiläistarhaajille erittäin tärkeä kasvi. Avohakkuu houkuttaa paikalle myös aukeiden elinympäristöjen lintuja, kuten pikkulepinkäisen. Hakkuuaukea tarjoaa ravintoa monille eri lajeille myyristä lintuihin, hirviin ja ihmisiin. Parin vuoden kuluttua uudet puuntaimet alkavat jo varjostaa kukkivia horsmia ja vadelmia niin paljon, että ne eivät enää menesty.

Lähteenä käytetty UPM:n Timo Lehesvirran haastattelua ja luontoportti.fi -sivustoa