Kotimaiset puutarhamarjat ovat parhaimmillaan nyt heinäkuun lopulla. Tässä pikkutietoiskut maassamme viljeltävistä marjoista, joita tuottavia yrityksiä oli vuonna 2023 yhteensä 1430. Lukusuositus marjoja napostellen.

Herukat ja karviainen

Herukoita, toiselta nimeltään viinimarjoja, löytyy mustaa, vihreää, punaista ja valkoista versiota. Niitä käytetään pääasiassa mehuina, tuore- ja pakastemarjoina ja niistä tehdään hilloja ja hyytelöitä. Myös kotimainen viinintuotanto perustuu pitkälti herukoihin.

Ravitsemuksellisesti herukan arvo perustuu kivennäisaineisiin ja vesiliukoisiin vitamiineihin kuten C-vitamiiniin, jota esimerkiksi mustaherukassa on n. 130–180 mg/ 100 g (tuorepaino).

Karviainen kuuluu herukoiden kanssa samaan sukuun. Sitä ei kasva Suomessa luonnonvaraisena, vaan karviainen on tuotu Suomeen 1600-luvun lopulla. Lajikkeina Suomessa suositaan talvenkestäviä ”Hinnonmäen keltaista” ja ”Lepaan punaista”.

Mansikka

Puutarhamansikka on ruusukasvien heimoon kuuluva hedelmä, jonka viljely on aloitettu 1800-luvulla. Suomessa viljellään monia lajikkeita ja uusia tulee markkinoilla jatkuvasti. Viljelyyn on valittu lajikkeita, jotka sopivat sekä tuorekäyttöön että säilöntään. Pakkasherkkä mansikka kestää pakastuksen parhaiten siivutettuna, sokerin kera. Marjojen kokonaisviljelyalasta yhteensä 85 % kuluu mansikan ja mustaherukan viljelyyn.

Vadelma

Vadelman viljely on aloitettu jo 1500-luvulla, sillä luonnonvadelma oli helppo ottaa käyttöön erinomaisuutensa vuoksi. Luonnonvadelmia käytetään jalostuksessa edelleen.

Vadelmat poimitaan tilalla suoraan myyntirasiaan, jotta niiden hauras ulkomuoto ja herkullinen maku säilyisivät kuluttajalle mahdollisimman hyvinä. Vadelma on marja, joka kannattaa käyttää mahdollisimman nopeasti ostohetkestä. Tällöin saat parhaat maut käyttöön.

Erikoismarjat

Hieman harvinaisemmiksi marjoiksi luokiteltuja tyrniä, pensasmustikkaa ja karhunvatukkaa ei viljellä Suomessa yhtä runsaasti kuin yllä mainittuja. Kaksikotisena kasvina tyrni vaatii marjoakseen sekä hede-, että emikasvit. Suomessa menestyvät erinomaisesti kotimaiset jalosteet ”Raisa” ja ”Rudolf”. Tyrnin C-vitamiini pitoisuus on runsas – 200 mg/ 100 g.

Pensasmustikan viljelyn uskotaan yleistyvän jatkossa, kun kotimaisen jalosteen kehittely on saatu maaliin. Tavallisesta mustikasta pensasmustikka eroaa mm. kokonsa ja värinsä puolesta. Pensasmustikka on tavallista suurempi ja sininen väri näkyy vain kuoressa.