Blogi – Maaseudun edunvalvonta

Vastakkainasettelusta mahdollisuuksien näkemiseen

04.05.2020

Samalla tavalla varautumista tarvitaan maatalouden ilmastokeskusteluun. On selvää, että ilmastonmuutos nousee uudelleen keskustelun teemaksi, kun tästä poikkeuksellisesta ajasta pääsemme eteenpäin. Kuka silloin käyttää maatalouden puhevaltaa? Siihen välineitä antaa MTK:n käynnistämä maatalouden ilmastotiekartan laatiminen.

Luulenpa, että suurinta osaa maaseudun ihmisistä ilmastonmuutoksesta käytävä keskustelu hämmentää. Etenkin, kun keskustelu on tähän saakka ollut nykysuuntauksen mukaan kyllästetty vastakkainasettelulla. ”Jääkö maaseudun ihmiset kaupunkien idealistien jalkoihin?”, tuumii moni. Tai kuten Kainuussa sanottaisiin ilmastonmuutoksen vastustamisesta: ”Mitäpä se hyvejää!”

Heitetäänpä kainuulainen pessimismi romukoppaan! Suomalainen viljelytapa on osa ilmastonmuutoksen ratkaisua. Olemme huomaamattamme, pyytämättä ja yllättäen, olleet edelläkävijöitä ilmastonmuutoksen ehkäisyssä ja hiilidioksidin sitomisessa. Ilmastoviisaasta maataloudesta on monta hyvää esimerkkiä: kotimainen naudanlihan- ja maidontuotannon perustuu suurimmaksi osaksi monivuotisten nurmien viljelyyn, peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä on lisätty muokkausta vähentämällä sekä kerääjäkasveja viljelemällä ja viljelykasvien viljelyvarmuutta on parannettu kasvinjalostuksella.

Ilmastokeskustelussa ärsyttävintä on syyllisten etsiminen. Tämä korostui etenkin viime eduskuntavaalien alla. Monesti keskusteluissa unohdettiin, että suomalainen maataloustuotanto on monella eri mittarilla mitattuna maailman huippuluokkaa. Maataloustuotannon vaatimukset, sääntely ja valvonta eivät ole koskaan aikaisemmin olleet yhtä kattavia kuin nyt. Maanviljelijän kannalta lukuisat eri vaatimukset johtavat välillä tavoitteiden ristiriitaisuuksiin sekä kohtuuttomuuksiin.

Maatalous ja erityisesti kotieläintuotanto tuntuvat olevan asia, johon monelta alan ulkopuoliselta löytyy vankkoja mielipiteitä, vaikka koulutusta tai työkokemusta ei alalta olisikaan. Sosiaalinen media on pullollaan monenlaisia näkemyksiä, vaikka ne olisivat lapsuudesta, tyyliin ”mummo kanasensa niitylle ajoi”. Itseäni on välillä huvittanutkin enemmän ja vähemmän hyväntahtoiset neuvot, miten maatalouden pitäisi ilmastonmuutokseen vastata.  

Meidän kaikkien maa- ja elintarvikesektorilla työskentelevien on opittava entistä paremmin sanoittamaan tekemäämme ilmastotyötä kuluttajille. Meille itsellemme itsestään selvät hyvään viljelytapaan kuuluvat menetelmät eivät suurimmalle osalle kuluttajista ole tuttuja. Otetaan oma puheenvuoro maataloutta koskevassa ilmastokeskusteluissa haltuun tosiasioilla: omalla käytännön ammattitaidollamme ja maataloustutkimuksen tuottamalla tiedolla. Tähän kaikkeen maatalouden ilmastotiekartan laatiminen antaa aineksia.

Tämän päivän kuluttajien vaatimuksiin maatalous- ja elintarviketuotanto haluaa vastata tuomalla esiin tuotannon vastuullisuutta. Ilmastonmuutoksen tuomaan haasteeseen vastaaminen on tärkeä osa tätä työtä. Itse en näe suurta ristiriitaa ilmastotavoitteiden ja maataloustuotannon välillä, kunhan tavoitteet ovat realistisia ja keinot käytännössä mahdollisia toteuttaa. Viljelijöistä jokainen peilaa esitettyjä keinoja oman maatilansa todellisuuteen ja käytäntöihin. Helpotusta vaatimuksiin tuo, että maatalouden ilmastotiekartan tähtäin on vuosissa 2030 ja 2050. Tässä ei ole siis kysymys pikamatkasta, vaan tavoitteiden saavuttamiseen annetaan riittävästi aikaa.

Ollaan siis maatalouden ilmastotiekartan laatimisessa realisteja, mutta tavoitteellisia! Hyvä on muistaa, että Suomessa jo lähtötaso on parempi kuin monessa muussa maassa. Ilmastoviisas maataloustuotanto on tavoitteeltaan myös resurssitehokasta ja siten johtaa parempaan taloudelliseen tulokseen. Sen vuoksi siihen kannattaa suhtautua mahdollisuutena.

Rami Rauhala
Maitotilayrittäjä, agronomi