Papujen (Phaseolus sp.) ryhmä koostuu noin 80 köynnöstävästä lajista ja ne kuuluvat hernekasveihin. Suomeen pavut tulivat 1600-luvulla muun Euroopan kautta Väli- ja Etelä-Amerikasta, jossa niitä kasvaa luonnonvaraisina. Tyypillistä näille kasveille on se, että ne sisältävät valkuaisaineita ja pystyvät sitomaan myös maaperän typpeä parantaen samalla maan kasvukuntoa.

Pavut ovat ruokaisia ja sisältävät moniin muihin kasvisksiin verrattuna enemmän kuituja, foolihappoa ja valkuaisaineita, mikä tekee niistä arvokkaita erityisesti osana kasvispainotteista ruokavaliota. Pavut keventävät sekaruokailijankin annoksia, sillä niissä on vain vähän kaloreita suhteessa niiden sisältämiin ravintoaineisiin.

Pensas- ja salkopavut

Tuoreena käytettävät tarhapavut ovat yleisimmin kasvutapansa mukaan joko pensas- tai salkopapuja (Phaseolus vulgaris). Molemmat kuuluvat tarhapapuihin, jotka luokitellaan vielä pyöreisiin taittopapuihin ja litteisiin leikkopapuihin. Niiden palot voivat olla korjuuvaiheessa vihreitä, valkoisia, keltaisia tai hyvinkin tummia. Molemmat paputyypit voidaan syödä palkoineen, kun niitä ensin on keitetty noin kuusi minuuttia kiehuvassa vedessä. Keittäminen poistaa papujen haittoja ruoansulatuksessamme, koska kaikki pavut sisältävät tuoreena muun muassa lektiini. Tämä aiheuttaa keittämättömänä vatsaongelmia.

Ruusupapu (Phaseolus coccineus) on tuttu köynnöskasvi, joka voi hyvissä oloissa kasvaa useampimetriseksi koristeeksi punaisin kukin. Myös tämän kasvin pavut ovat syötäviä keittämisen jälkeen tai kuivattuina. Myös Limanpapu (P. lunatus) on monelle tuttu ja sen viljely onnistuu meillä.

Papuja käytetään myös kuivattuina ja idätettyinä. Kuivatut pavut on aina liotettava ja/tai keitettävä ennen syöntiä. Idätykseen sopii parhaiten mung-papu, jota saa valmiiksi idätettyinä. Idätetyt pavut voi halutessaan kevyesti keittää, jolloin niiden sulavuus ja ravitsevuus paranevat entisestään. Kuivattujen papujen käsittelyohjeet löytyvät esimerkiksi ww.evira.fi -sivuilta. Ilman oikeanlaista esikäsittelyä ne voivat aiheuttaa myrkytyksiä, mutta oikein käsiteltyinä ovat arvokkaita ravintoaineita, joiden on todettu muun muassa tasaavan veren sokeria ja alentavan kolesterolia.

Härkäpapu onkin virna

Härkäpavusta (Vicia faba) on kehitetty viime vuosina hittituotteita. Tämä hyvin vanha eurooppalainen ravintokasvi on virna ja ei siten kuulu papujen sukuun. Nimi johtuu siitä, että sen siemen muistuttaa kahvinpavun tavoin muodoltaan papua. Hernekasveihin kuuluvalla härkäpavulla on samoja hyviä ominaisuuksia kuin varsinaisilla pavuilla, joten sen viljelyä ja menekkiä on hyvä edistää papujen vuonna 2018.

Papujen viljelyala on varsin pieni ja keskittyy lounaisimpaan Suomeen. Papuja tuotetaan noin 87 tonnia vajaan 50 hehtaarin alueella. Tästä suuri osa siitä menee pakasteteollisuudelle. Tuoremyynnissä papuja on ollut viime vuosina enemmän kuin aikaisemmin, mutta pääosin tuoreet pavut ovat olleet tuontituotteita. Vastaavasti esimerkiksi härkäpavun viljelyala on nousemassa jo yli 30 000 hehtaarin ja on siten isompi kuin koko perunanviljelyala (22 000 ha). Härkäpavuista suurin osa käytetään rehuteollisuuden raaka-aineena.

Kasvua toivotaan

Papujen käytön soisi kasvavan reilusti nykyisestä. Tarkkaa tietoa suomalaisten papujen käytöstä ei ole saatavilla muun muassa ryhmän vaikean luokiteltavuuden vuoksi. Tuorepapujen osalta käyttö on hyvin vähäistä, sillä papuja syödään useinmiten pakasteina ja säilykkeinä.

Viljely onnistuu sekä harrastajilta että ammattilaisilta. Pavut pitävät lämpimästä ja suojaisesta kasvupaikasta ja niitä voidaan viljellä avomaalla Keski- ja Etelä-Suomessa. Palkoineen syötävät pavut ovat parhaimmillaan nuorina, mutta jos halutaan viljellä palon sisällä olevia papuja, tarvitaan pitempi kasvuaika. Kaikki hernekasvit parantavat maaperää ja ne ovat hyviä vuorottelukasveja muun muassa viljalle, muille vihanneksille ja perunalle. Paras satoaika on elo- ja syyskuussa. Kasvihuoneissa papujen viljely onnistuu hyvin myös ympäri vuoden tomaattien tapaan lisävalon avulla. Papuja voi viljellä itse myös parvekkeilla, jolloin ne toimivat samalla parvekkeen vihreyttäjinä.

Helppoa ja näyttävää ruokaa

Tuorepavut ovat öljyn tai voisulan ja mnatelien kera herkullisia ja tasapainottavia lisäkkeitä esimerkiksi liharuokien kera. Suosikkeja ovat myös erilaiset papumunakkaat. Pavut sopivat kaikkeen ruoanlaittoon keitoista paistoksiin ja salaatteihin, joista nizzansalaatti on varsinainen herkuttelijan klassikko.

Satoaikana tuorepapuja kannattaa ostaa ja pakastaa talven varalle. Tuorepavut huuhdellaan, keitetään muutama minuutti vedessä, jäähdytetään kylmällä vedellä ja pakataan valutettuina annospusseihin pakastusta varten. Talvella ne ovat näyttäviä ja herkullisia lisäkkeitä parsan tapaan sellaisenaan tai yrteillä ja parmesaanijuustolla höystettyinä.
 
Kuvassa on idätettyjen mung-papujen lisäksi vasemmalta lukien härkäpapua, punaista, vihreää ja valkoista tarhapapua.

Kuva pavuista

Lisätietoja:
Puutarha-agronomi Timo Taulavuori, Puutarhaliitto ry, timo.taulavuori@puutarhaliitto.fi p. 040 7453005