Lihaa luiden väliin

Lihan ja kotieläintuotteiden asema suomalaisissa ruokapöydissä on vankka, vaikka erilaiset kasvispohjaiset vaihtoehdot ovatkin nostaneet suosiotaan. Toisin kuin median uutisoinnista voisi päätellä, varsin pieni osa meistä pohtii maailmaa ilman lihantuotantoa ja haluaa joko ajaa tuotannon alas tai vähentää sitä radikaalisti. Tuotannon hiilijalanjäljen pienentäminen sekä ympäristöasioiden ja eläinten hyvinvoinnin huomioiminen ovat keskeinen osa tiloillamme tehtävää työtä.

Kotieläintuotannon vastainen kampanjointi unohtaa monesti sen, että käytännössä yhden ruokaryhmän poistaminen tulevaisuudestamme voisi tuoda tullessaan monenlaisia seurauksia.

Suomessa kannattaa kasvattaa kotieläimiä maataloustuotteiksi. Tälle sivustolle olemme koonneet asioita, jotka puhuvat laadukkaan kotimaisen tuotantomme puolesta. 

Suomalainen lihantuotanto on huippua

Suomalaisen lihantuotannon neljä päätuotantosuuntaa ovat naudanliha, lampaanliha, broilerinliha ja sianliha. Lisäksi Suomessa tuotetaan pienempiä määriä esimerkiksi kalkkunan- ja vuohenlihaa. Suomalainen ilmasto ja ympäristö soveltuvat mitä mainioimmin kotieläinten kasvatukseen.

Suomalaisen kotieläintuotannon perusperiaatteisiin kuuluu eläintautien ennaltaehkäisy ja torjunta, hyvinvoinnin aktiivinen seuranta ja puhtaan luontomme rehut eläinten ruokinnassa. Eläinten hyvinvoinnista huolehtimalla olemme saavuttaneet maailman turvallisimman lihatuotannon: terveistä ja hyvinvoivista kotieläimistä saadaan puhdasta ja turvallista lihaa suomalaisten ruokapöytiin ja myös maailmalle.

Lisäksi kotieläinten lanta on ravinteikasta ja arvokasta lannoitetta pelloillemme. Kotieläimet ovatkin osa suomalaista kiertotaloutta ravinteiden kierron muodossa. Lannan ravinteita hyödyntäen kasvatetaan pelloillamme ruokaa sekä kotieläimille että ihmisille.

Syö hyvää Suomesta - MTK

Liha, ravitsemus ja terveys

Liha on ollut ja on edelleen merkittävä ravitsemuksen lähde. Liha sisältää merkittävän määrän arvokkaita ravintoaineita, jotka imeytyvät helposti elimistöömme. Yhdessä muiden eläinperäisten proteiininlähteiden ruokien kuten kalan, kananmunien ja maidon kanssa lihalla on merkittävä rooli ruokakulttuurissamme ja reseptiikassamme.

Ihmiset ovat biologisesti sopeutuneet ruokavalioon, joka sisältää lihaa, ja sillä on tärkeä rooli terveellisessä ja tasapainoisessa ruokavaliossa. Itse asiassa jotkut lihassa ja muissa eläinperäisissä elintarvikkeissa olevat ravintoaineet eivät ole helposti korvattavissa kasvipohjaisilla elintarvikkeilla.

Liha on erinomainen lähde useille vitamiineille, mineraaleille ja välttämättömille hivenaineille ja lihasta ne saadaan helposti imeytyvässä muodossa. Esimerkiksi 100 g:n annos punaista lihaa tuottaa noin 25% riboflaviinin, niasiinin, B5- ja B6-vitamiinien suositellusta päiväannoksesta (RDA) ja kaksi kolmasosaa B12-vitamiinista.

Eläinperäisten tuotteiden puute ruokavaliossa voi johtaa erilaisiin ravitsemuksellisiin puutoksiin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vähän lihaa sisältävät ruokavaliot voivat aiheuttaa riskejä aivojen ja lisääntymisjärjestelmän kehitykselle. Lisäksi eläinperäiset elintarvikkeet ovat tärkeitä vastasyntyneille lapsille ensimmäisten elinvuosien aikana luuston sekä aivojen kehityksessä murrosikäisillä.

Lihassa ja jalostetuissa lihavalmisteissa on useita tärkeitä bioaktiivisia yhdisteitä, kuten B1-vitamiini, rauta, sinkki, koliini, L-karnitiini, konjugoitu linolihappo, glutationi, tauriini ja kreatiini, joiden fysiologisia ominaisuuksia on tutkittu.

Esimerkiksi konjugoituun linolihappoon (CLA) on kiinnitetty huomiota kahden viime vuosikymmenen aikana sen monien biologisesti hyödyllisten vaikutusten vuoksi. CLA moduloi immuuni- ja tulehdusreaktioita ja parantaa luumassaa, kun taas karnosiinilla on voimakkaita antioksidanttisia ja anti-genotoksisia vaikutuksia, mukaan lukien solujen ikääntymistä estävät vaikutukset.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ihmiset ovat kehittyneet kaikkiruokaisiksi ja liha on ollut ruokavaliossa keskeinen osa miljoonien vuosien ajan. Lihaa ja jalostettuja lihavalmisteita voidaan käyttää turvallisesti osana terveellistä, tasapainoista ja kohtuullista ruokavaliota.

Liha ja ympäristö

Ohessa käydään läpi useasti kysyttyjä kysymyksiä liittyen lihaan ja ympäristöön

Ovatko kotieläintuotannon kasvihuonekaasupäästöt nousussa?

Päinvastoin. FAO:n tilastojen mukaan EU-alueen karjankasvatusalan suolistokäymisen päästöt ovat lähes puolittuneet vuosina 1990-2014.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana maidontuotannossa lypsylehmien määrä on alentunut 9 %:lla ja tuotos lehmää kohti on noussut 13,7 %:lla (Luonnonvarakeskus 2020c). Tällä on merkittävä vaikutus maidontuotannon hiilijalanjälkeen. Faban mukaan maidon hiilijalanjälki on pienentynyt 50 vuodessa 35 % (Maito ja Me 2019). Tämä merkitsee 10 vuotta kohti keskimäärin noin 7 %. (Ilmastotiekartta)

Kotieläinten päästöt ovat pudonneet 51 prosenttia, kuten FAO:n tilastot osoittavat. Tämä johtuu lähinnä siirtymisestä erikoistuneempaan kotieläintuotantoon. Parantamisen vara on edelleen merkittävä. Suomalainen elintarviketeollisuus on sitoutunut kunnianhimoisiin päästövähennystavoitteisiin.

Lihantuotannon osuus kasvihuonekaasupäästöistä Suomessa on 6 %, joka on noin puolet maatalouden päästöistä (12 %). Verrattuna moniin muihin maihin, lihantuotannon osuus huomattavasti pienempi.

Uusien täsmäviljelytekniikoiden ja edistyneiden maatalouskäytäntöjen ansiosta kotieläintuotantomme pystyy tarjoamaan kestäviä, turvallisia ja kohtuuhintaisia eläinperäisiä elintarvikkeita eurooppalaisille kuluttajille.

Kotieläinten keskeistä roolia maatalouden kiertotaloudessa ei pidä unohtaa, lannan käyttöä (myös biokaasun reaktorijäännös) maaperän hedelmällisyydessä ja hiilivarastoinnissa ja sekä päästöjen vähentäminen fossiilisten tuotantopanosten korvaamisen kautta.

FAO:n mukaan kotieläintuotannon päästöjä voidaan vähentää esimerkiksi parannetun tuotannon suunnittelun avulla.

Valtaosa maatalouden hiilestä kiertää biogeokemiallisten prosessien kautta ilmakehän, vesistöjen, maaperän, kasvien ja eläinten välillä. Prosessi on osa luonnon kiertokulkua.

Yksi tapa vähentää päästöjä - on yksinkertaisesti ruokahävikin rajoittaminen ja vähentäminen, joka unohdetaan usein julkisissa keskusteluissa. FAO: n mukaan 40-50 prosenttia hedelmistä ja vihanneksista menee hukkaan jo alkutuotannossa, kun taas liha- /maitotuotteiden hävikin FAO arvioi 20 prosentiksi. Ruokahävikin osuus maailman päästöistä on 8%. Teollisuusmaissa yli 40% kaikesta ruokahävikistä tapahtuu vähittäiskaupan ja kuluttajien tasolla, joten ruokahävikin vähentäminen voi myös auttaa vähentämään päästöjä entistä enemmän.

MTT Raportti 41, 2012. Foodspill.) (Foodspill tutkimuksessa ei ollut mukana maataloutta).

Metaanin päästöintensiteetti ja mahdollisuus vähentää kaikkia siihen liittyviä päästöjä vaihtelee suuresti alueittain ja myös tuotantojärjestelmien välillä. FAO arvioi, että märehtijöistä peräisin olevien tuotteiden päästöintensiteetin suuri ero johtuu erilaisista agroekologisista olosuhteista, viljelykäytännöistä ja toimitusketjun hallinnasta. Vaihtelevuuteen löytyy monia lieventämisvaihtoehtoja, joiden avulla voidaan tasata tilannetta.

Tiloilta löytyvät ratkaisut päästöjen vähentämiseen, ja viljelijät ovat jo toteuttaneet monia toimenpiteitä kahden viime vuosikymmenen aikana. FAO: n uuden raportin mukaan nykyisten tuotantojärjestelmien päästöintensiteettikuilun osittainen vähentäminen parantamalla hallintaa voi vähentää päästöjä noin 30%.

Kuinka paljon vettä tarvitaan tuottamaan kilo naudanlihaa?

Usein sanotaan, että yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan 15 000 litraa makeaa vettä. Tämä on esimerkki ja siitä, että laskelmat ymmärretään liian usein väärin ja niitä lainataan julkisessa keskustelussa väärin. Tutkijat laskevat, että todellisuudessa tarvitaan noin 50 litraa juomavettä tuottamaan kilo naudanlihaa.

Tuotteiden vesijalanjälkiä (Hoekstran menetelmä) Luonnonvarakeskus. Raportti tästä
Kuva löydettävissä tästä raportista.(sivu 20)

Vesijalanjälki on melko hankala asia ja ohessa asiaa havainnollistavat taulukot: Kuva 1 kuvaa suoraa veden kulutusta maidontuotannossa . Taulukossa 1 taas maidon osalta on mukana rehuntuotannon tarvitsema sadanta (kv. lukuja). Taulukossa 1 EI SAA suoraan verrata eri tuotteita keskenään. Mutta kuten on tehtykin, voidaan nostaa esille yksittäisiä, paljon vettä kuluttavia tuotteita. Suomalaiset luvut ovat todennäköisesti pienempiä, koska haihdunta vähäisempää. Toisaalta pienempien satojen vuoksi, etenkin väkirehulla, tarvitaan suurempia pinta-aloja, joka kompensoi eroa. 

Suomessa vuosittainen sadanta ylittää haihdunnan ja pohjavettä muodostuu lisää. Ruuantuotantomme vesijalanjälki on hyvin kestävä ja vesi-intensiivisiä kotieläintuotteita on hyvä tuottaa maassa, jossa makean veden varat ovat runsaat.

Suomessa vettä sataa vuoden aikana enemmän kuin sitä haihtuu, ja uutta pohjavettä muodostuu koko ajan. Naudanlihantuotanto vaatii runsaasti vettä. Maailmalla luku on keskimäärin 15 400 litraa tuotettua nautakiloa kohden. Suomessa määrä on puolet tästä, noin 7 000 litraa.

Monissa muissa naudanlihan tuottajamaissa kärsitään makean, juomakelpoisen veden puutteesta. Makean veden puute on iso globaali ongelma, sillä maatalous, viljely ja eläintuotanto kuluttavat peräti 70 prosenttia kaikesta ihmisen käyttöön ottamasta vedestä. Vettä paljon vaativa ruuantuotanto kannattaa keskittää sinne, missä on paljon vettä.

Suomalaisen naudan vesijalanjälki on maailman mittakaavassa pieni ja kestävän kehityksen mukainen. Vaikka Suomessa puhdasta makeaa vettä riittää yllin kyllin, lähes puolet vedenkulutuksestamme syntyy ulkomailla tuontituotteiden muodossa. Vedenkäyttöä ajatellen Suomessa tuotetun naudanlihan valitseminen on askel oikeaan suuntaan.

Kotieläintuotanto ja veden niukkuus tulisi arvioida paikallisella tasolla

Vesipulaa sinänsä ei ole, mutta yksittäisten maiden ja alueiden tasolla veden puute olisi ratkaistava. Ei ole näyttöä siitä, että karjan läsnäolo olisi yhteydessä veden niukkuuden riskiin; esimerkiksi Ranskassa on vähän päällekkäisyyksiä alueilla, joilla karjatiheys on suuri, ja alueilla, joilla on kesällä veden saatavuutta koskevia ongelmia, joista osa on kasteltujen viljelykasvien alueita.

Tutustu karjatalouden ympäristövaikutus webinaariin alta - webinaarissa keskustellaan monipuolisesti karjatalouden ympäristövaikutuksista tutkimuksen ja tuottajan näkökulmasta.

Eläinten hyvinvointi

Eläinten hyvinvointi on tärkeä käsite. Monia huolestuttaa sekä tuotantoeläinten että lemmikkien hyvinvointi. Eläinten hyvinvointi usein kyseenalaistetaan erityisesti tuotantoeläinten kohdalla. Käsitykset eläinten hyvinvoinnista ovat hyvin henkilökohtaisia ja itse käsite on paljon monimutkaisempi kuin miltä se ensisilmäyksellä vaikuttaa. Jos kysyt kolmelta henkilöltä, mitä eläinten hyvinvointi merkitsee, voit saada hyvinkin erilaisia näkemyksiä asiasta – ja tämä on ymmärrettävää. Tämän vuoksi on mielenkiintoista tutkia, mitä tiede asiasta sanoo.

Eläinten hyvinvointi – haastava käsite tieteelle

Kotieläintuotantoa säädellään Euroopassa eläinten hyvinvointitutkimusten tulokset huomioiden. Kotieläintuotannon toimijoiden tulee voida luottaa vakaaseen ja ennakoitavaan eläinten hyvinvointilainsäädäntöön. Tärkeää on myös se, että eläinten hyvinvoinnin määritelmät ovat yhteisesti sovittuja. Maailman eläintautijärjestö OIE World Organisation for Animal Health on määritellyt eläinten hyvinvoinnin näin:

”Eläinten hyvinvoinnilla tarkoitetaan sitä, miten hyvin eläin on sopeutunut niihin olosuhteisiin, joissa se elää. Eläimen hyvinvointi on tieteellisen tiedon pohjalta hyvä, kun se on terve ja tyytyväinen, sillä on hyvä ravitsemustila, se tuntee olevansa turvassa ja pystyy ilmentämään lajityypillistä käyttäytymistään, eikä tunne tuskaa, pelkoa tai ahdistusta. Hyvä eläinten hyvinvointi edellyttää tautien ennaltaehkäisyn ja eläinlääkinnän, asianmukaisen suojan, hyvän hoidon ja hyvän ravitsemuksen. Eläintä tulee kohdella hyvin ja lopetus suorittaa oikein ja asianmukaisesti. Eläimen hyvinvointi viittaa eläimen tilaan; eläimen hyvä kohtelu on hyvää hoitoa ja hyviä toimintatapoja.”

Eläinten hyvinvointi – haastava eettinen käsite

Eläinten hyvinvointi on subjektiivinen käsite, jossa on aina mukana arvolataus, eikä sitä voida yksin tieteellisin termein selittää. Eettiset kysymykset liittyen eläinten hyvinvointiin voidaan ryhmitellä kolmeen päätyyppiin:

• Perustana terveys ja olosuhteiden toimivuus – eläimet on hyvin ruokittu ja niiden elinolosuhteet ovat hyvät, ne eivät altistu loukkaantumisille ja taudeille ja ovat suhteellisen vähän stressaantuneita.

• Eläimen tunnetila – eläimet ovat suhteellisen vapaita negatiivisista tunnetiloista, kuten kivusta, pelosta, epämukavuudesta ja ahdistuksesta. Lisäksi niiden on mahdollista kokea myönteisiä tunnetiloja.

• Luonnollinen elämä – eläimillä on mahdollisuus ilmentää lajityypillistä käyttäytymistään, erityisesti niitä käyttäytymistarpeita, joihin niillä on vahva tarve, ja sellaisessa ympäristössä, joka on kyseiselle eläinlajille sopiva.

Eläinten terveys

Eläinten hyvinvoinnin ja terveyden käsitteet sekoitetaan usein keskenään ja ne menevät paikoin sekaisin keskusteluissa. Nykyään on laaja konsensus siitä, että vaikka kyseessä on kaksi erilaista käsitettä, ne kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa.

Eläinten terveys on edellytys eläinten hyvinvoinnille. Kuten ihmisilläkin, eläintenkin sairastaminen on yhteydessä kipuun, epämukavuuteen, huonoon ruokahaluun, huonoon oloon jne. Sairas eläin ei ”voi hyvin”. Kuten ihmisetkin, eläimet, joilla on stressiä, ovat nälissään tai niistä ei huolehdita, ovat alttiimpia sairauksille ja taudeille. Terveys on aina kytköksissä hyvinvointiin.

Eurooppalaiset tuottajat tietävät hyvin, että jos ja kun tauti tulee, on tärkeä saada eläimelle eläinlääkinnällistä apua, jolloin asianmukainen hoito vähentää eläinten kärsimystä ja ylläpitää hyvinvointiin liittyviä olennaisia vaatimuksia.

Jos eläimet eivät voi hyvin tai ne ovat stressaantuneita, niillä on lisääntynyt alttius sairastua ja käyttäytyä epätyypillisesti tai aggressiivisesti. Tuottajankin etu on huolehtia asianmukaisista toimenpiteistä hyvän eläinten hyvinvoinnin takaamiseksi.

Kytkös eläinten terveyden ja hyvinvoinnin välillä on erittäin tärkeää ymmärtää kotieläintuotannossa. Käytännössä ne ovat yhtä tärkeitä sekä eläimen että yhteiskunnan kannalta. Eläinten terveys ja hyvinvointi ovat yhteydessä elintarvikkeiden turvallisuuteen ja lihan laatuun, myös kuluttajan odotusten näkökulmasta.

Miten tuottajat huolehtivat eläinten terveydestä?

Eläinten terveydestä vastaa tuottaja yhteistyössä eläinlääkärin ja muiden maatalousneuvojien kanssa. Eläinten terveyteen vaikuttavat muun muassa hygienia, ravitsemus sekä terveyden ja hyvinvoinnin säännöllinen seuranta, mukaan lukien tarvittaessa rokotukset ja sairauksien hoito. Vain terve ja hyvinvoiva eläin kasvaa ja tuottaa hyvin. Jos eläin sairastuu, se hoidetaan asianmukaisesti ja sairauksia pyritään ennaltaehkäisemään ja terveydenhuoltoa tarvittaessa parantamaan. Tämä koskee kaikkia tuotantosuuntia. Tuotantoeläinten terveydenhuoltoa on kehitetty jo vuosia ja eläinten hyvinvointia mittaava osio terveydenhuoltokäynneillä käytössä Suomessa.

Tuotanto on pitkälti tuottajan ja lihayrityksen, meijereiden tai munapakkaamon välistä sopimustuotantoa, johon kuuluu säännöllinen tuottajien koulutus ja neuvonta. Varsinkin broilerinlihan tuotanto on lihatalojen pitkälle ohjaamaa.

Sairauksia pyritään ennaltaehkäisemään, mutta sairaudet ovat luonnollinen osa eläintenkin elämää. Sairaat eläimet hoidetaan asianmukaisesti (esim. antibioottilääkityksillä tulehdustapauksissa ja kipulääkkeellä, jos eläimellä voidaan olettaa olevan kipua esim. ontuman perusteella) ja siirretään erilliseen sairaskarsinaan tai hoitotilaan, jossa niistä huolehditaan, tarjotaan rauhalliset olosuhteet toipumiselle ja niitä lääkitään. On tärkeää siirtää sairaat eläimet erilleen, pois muiden eläinten joukosta, jotta ne saavat rauhassa parantua ja niitä voidaan helpommin lääkitä ja hoitaa.

Suomalaiset tuotantoeläimet voivat paremmin verrattuna eurooppalaisiin. Perusteena on meidän monin osin tiukempi eläinsuojelulainsäädäntömme, missä EU:n normit on toimeenpantu ja lisänä on usein vielä kansallista ekstraa. Ruotsissa on vielä meitäkin tiukempi eläinsuojelulainsäädäntö, mutta Tanskassa osin lievempi kuin meillä - tosin vertailu on siinä mielessä vaikeaa, että normit ja yksityiskohdat vaihtelevat eri eläinlajien kohdalla (kuten lypsylehmien laidunnuspakko, silpomisen kieltäminen (hännän katkaisu, nokan katkaisu kielletty), sioilla oltava juomavettä saatavilla jatkuvasti, virikkeet ja pesäntekomateriaalivaatimus jne.).

Meillä on lisäksi vapaaehtoisesti sovittu elinkeinon sisällä, että nautojen ja sikojen hyvinvointia seurataan ja ryhdytään toimiin, jos merkkejä hyvinvoinnin huononemisesta havaitaan (terveydenhuoltojärjestelmät). Näitä merkkejä ovat esim. kuolleisuuden kasvu, loukkaantumisten lisääntyminen, maitomäärän lasku, kuntoluokan heilahtaminen jne. Nämä rajat on vedetty selkeästi korkeammalle, kuin mitä lain vähimmäisvaatimukset olisivat. Kaikkia ei ole vielä yhteisesti sovittu, mutta käytännössä niitä toteutetaan jo elinkeinon sisällä. Ja asia etenee koko ajan.

Yritykset ja tuottajat ovat tarttuneet sikatilojen hyvinvointiasiaan. Eläinten hyvinvointia arvioivia mittareita on otettu käyttöön terveydenhuollossa. Mittarit ovat eläinsuojelulakia ja EU-säädöksiä tiukempia. Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry (lihayritykset ovat jäseniä) antaa terveydenhuoltokäyntejä tekeville eläinlääkäreille koulutusta yhteistyössä viranomaisten ja Helsingin yliopiston kanssa. Lihayritykset ja tuottajat ovat aktiivisesti mukana ETT ry:n ylläpitämässä Sikavassa eli sikatilojen terveysluokitusrekisterissä. Vuonna 2004 perustettuun vapaaehtoiseen tietokantaan kirjataan sikojen terveyteen liittyviä tietoja. Vuoden 2011 alusta myös hyvinvointi-indikaattorit on kirjattu Sikavaan ja elinkeino on sopinut yhteisistä vastuullisen tuotannon raja-arvoista, joiden ylittymisen jälkeen tilalle suunnataan tehostettua neuvontaa ja konsultointia, kunnes tilanne paranee. Valtaosalla eli 95 prosentilla maamme sikatiloista on terveydenhuoltosopimus eläinlääkärin kanssa. Vuonna 2012 tietokantaan kirjattiin tiedot noin 10 000 eläinlääkärin tekemältä terveydenhuoltokäynniltä.

Nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevaan kirjataan eläinlääkäreiden tekemien, nautojen terveydenhuoltokäyntien tuottamaa tietoa. Naseva perustuu myös vapaaehtoisuuteen ja sen ylläpidosta vastaa Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry. Tällä hetkellä puolet maamme nautatiloista on tehnyt terveydenhuoltosopimuksen eläinlääkärin kanssa. Vuonna 2009 Nasevaan kirjattiin nelisen tuhatta terveydenhuoltokäyntiä. Myös nautojen osalta terveydenhuoltokäyntiä on kehitetty ja siihen on lisätty hyvinvointiosio. Parhaillaan nautaterveydenhuoltokäyntiin ollaan lisäämässä myös ns. vastuullisen tuotannon raja-arvoja, jolloin tiettyjen raja-arvojen ylittymisen jälkeen, kyseiselle tilalle lisätään neuvontaa ja terveydenhuollon panosta.